Päihdehoitojen haasteista (Tamperelainen 3.3.2020)

Tampereen päihdehoitojen kohtaama kritiikki on pääosin aiheellista. Palveluita kyllä on, mutta ne eivät vastaa tarvetta.

Toisin sanoen meidän tulisi tarkistaa hoitojen tavoitteet ja kriteerit. Kentällä päihdetyötä tekevän henkilöstön kritisointi olisi puolestaan onttoa – he tekevät parhaansa.

Palveluiden runsaus ei yksin auta. Jos korkeastikaan koulutettu omainen ei välttämättä onnistu kahlaamaan palveluverkon läpi, miten siihen pystyisi sitten itse apua tarvitseva. Vaikka palveluja olisi tarjolla millä mitalla, on se yhtä tyhjän kanssa, jos ne ovat niitä tarvitsevien tavoittamattomissa.

Korvaushoidon keskeinen rooli – ilman riittävää psykososiaalista tukea – on myös ongelmallinen. Tampereella käytössä oleva Kukaan ei putoa -malli on osoittautunut asiakkaita tasapäistäväksi. Lääkkeet haetaan samalta luukulta, jossa juuri hoidon pariin päässyt nuori kuin vuosikaudet huumepiireissä pyörineet. Ketä tämä palvelee?

Samalla kentältä tulee viestiä kuinka ihmiset myyvät korvaushoitolääkkeitään katukaupassa – osa vapaaehtoisesti ja osa pakotettuna. Jätevesissä amfetamiinin osuus kasvaa jatkuvasti, mutta amfetamiiniriippuvuuteen korvaushoito ei toimi.

On syytä todeta korvaushoidolla olevan myös paikkansa. Se on joillekin paras mahdollinen ratkaisu ja heille sitä tuleekin olla saatavilla. Päihdehoidoissa tulee ottaa huomioon ihminen yksilönä ja sen pitää näkyä myös hoidoissa.

Psykososiaalisen tuen merkityksellisyyttä on hankala kylliksi korostaa. Se nousee etenkin siitä, että huumeet ovat harvoin syy vaan useimmiten seuraus muista psyykkisistä tai sosiaalisista ongelmista. 25 prosenttia lapsista ja nuorista elää perheissä, joissa toinen vanhemmista kärsii hoitoa vaativista päihde- tai mielenterveysongelmista. Monissa tapauksissa juurisyyt löytyvät heikko-osaisuuden ylisukupolvisuudesta. Harvassa ovat ne tapaukset, joissa pelkkä lääke katkaisee kierteen.

Tälle vuodelle olemme saaneet lisää rahaa lääkkeettömään päihdehoitoon, joka on erinomainen asia. Meidän on kuitenkin pohdittava hoitojen kokonaisuutta ja palveluiden saavutettavuutta laajemmin.