Osaaminen on aina ollut Suomen suurin vahvuus. Tämä osaaminen on syntynyt koulutuksesta. Koulutusjärjestelmämme on hillinnyt eriarvoisuutta ja tuonut mahdollisuuksia myös heikommassa sosioekonomisessa asemassa oleville.

Koulutuksen arvo tulee ymmärtää aina varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin saakka. Jos leikkaamme koulutuksesta, leikkaamme tulevaisuudestamme. Esimerkiksi Nokian tuomat seitsemän lihavaa vuotta 2000-luvun aluessa eivät olisi koskaan syntynyneet ellei meillä olisi ollut osaavia ihmisiä.

Sivistyksellä on myös itseisarvonsa. 

Varhaiskasvatus

Lisää lapsia laadukkaan varhaiskasvatuksen piiriin. Tämä tukee erityisesti äitien työssäkäyntiä, mutta erityisesti turvaa lapsen oikeuden saada iälle sopivaa tukea kasvuun ja kehittymiseen. Varhaiskasvatus ei ole lastentarhaan vahdittavaksi lykkäämistä, vaan auttaa esimerkiksi havaitsemaan erilaisia tarpeita myös tulevan koulupolun varrelle. Laadukas varhaiskasvatus opettaa tärkeitä taitoja ja turvaa eväät hyvään koulun aloitukseen.

Perusopetus

Perusopetuksen tulee tukea lapsen kasvua ja uuden oppimisen intoa. Turvallinen tila oppia ja olla utelias luodaan riittävillä henkilöstöresursseilla ja hyvinvoivalla henkilökunnalla. Toisin kuin perussuomalaiset ovat kertoneet, puhelimet ja maahanmuuttajat eivät ole ongelma: riittämättömät koulutuksen resurssit ja lasten pahoinvointi on. Kouluun tarvitaan perustoiminnan edellytykset kuntoon ja opettajille mahdollisuus ammattietiikan mukaiseen työhön. 

Myöskään inkluusio ei ole se ongelma. Suomi on sitoutunut inkluusioon, eikä ole tarkoituksenmukaista osoittaa inkluusiota syyttävällä sormella luoden mielikuvaa siitä, että erityisen tuen tarpeessa olevat lapset olisivat ongelman juurisyy. Oikeasti syy löytyy siitä, että inkluusioon on lähdetty säästökeinot edellä. Laadukas inkluusio takaa ammattitaitoisia lisäresursseja luokkiin, ei tuen tarpeessa olevien lasten hylkäämistä valtavaan luokkaan yhden opettajan harteille.

Perusasteen tulee taata aivan jokaiselle lapselle edellytykset menestyä toisella asteella. Ei ole kohtuullista sysätä ketään puutteellisilla lukutaidoilla ja kauan sitten kadonneella opintomotivaatiolla toiselle asteelle. Erityisesti pojilla on haasteita koulun kanssa, ja tähän tulisi puuttua sukupuolitietoisella koulutuspolitiikalla. Ei voi olla niin, että sukupuoli määrittyy menestystekijäksi.

Toinen aste

Amiksen rahoitus on retuperällä ja se näkyy niin opetuksen laadussa kuin opiskelijoiden motivaatiossa. On myös ollut spekulaatioita siitä pitäisikö ammatillisesta koulutuksesta siirtää rahoitusta korkeakouluille. Tällaisen koulutustasojen välisen niukkuuskilpailun on loputtava alkuunsa. On vastuutonta jättää nuoret haaveilemaan riittävistä lähiopetustunneista ja ohjauspalveluista.

Amiksen rooli koulutustason nostossa on merkittävä. Lukiosta tulee jo iso osa korkea-asteelle. Amiksesta ei voi tulla pussinperää, josta nousu korkea-asteelle on poikkeuksellista. Lukiossa taas huhkitaan niska limassa kohti korkeakoulujen yhteishakua. Tästä on jo tutkimustietoa tulossa OKM:ltä, mutta jotain pitäisi tehdä. Opiskelijavalintojen kriittinen tarkastelu on paikallaan, sillä lukio ei ole vain yliopiston pitkä valmennuskurssi, vaan myös paikka löytää omat mielenkiinnonkohteet ja vahvuudet.

Korkea-aste

Perusrahoitus kuntoon. Opiskelijoiden mielenterveysongelmat kasvavat samalla kun korkeakoulujen tehtäviä lisätään ja tukipalveluista ja seinistä leikataan.

Aloituspaikkoja on tarkoitus lisätä vielä merkittävä määrä 50%:n korkeakoulutustavoitteen saavuttamiseksi. Tähän ei kuitenkaan olla korvaamassa täysimääräisellä rahoituksella vaan resurssit olisi löydettävä tehostamalla. Onko tämä oikea tapa turvata opetuksen laatu?

50%:n tavoitteen täyttymiseksi on myös huomioitava, että jo nyt yli 50% aloittaa korkeakouluopinnot, muttei syystä tai toisesta valmistu. Onko siis järkeä kaataa enempää massaa sisään, jos ei olla valmiita turvaamaan korkeakoulujen perusrahoitusta ja riittäviä tukipalveluita?

Myös YTHS:n resurssit on saatava kuntoon. Pelkästään mielenterveyspalveluiden tarve on kolminkertaistunut vuodesta 2019. Ongelmallista on, että yths-rahoitus on sidottu prosentuaalisesti valtion tukeen ja opiskelijoiden maksuihin. Jos valtio maksaa enemmän, yths-maksukin nousee. Tätä suhdetta on tarpeen säätää ja sitten rahoitusmäärää lisätä.