Hyvinvointivaltion tulevaisuus riippuu siitä onnistummeko pelastamaan sote-sektorin. Ajattelen, että lupaukseen hyvinvointivaltiosta liittyy keskeisenä elementtinä se, että voi luottaa saavansa apua tulotasostaan riippumatta, kun sille on tarve. Vuosikymmeniä kestäneen juustohöyläämisen seurauksena olemme tilanteessa, jossa päivystykset natisevat liitoksistaan, mielenterveyspalveluihin on pahimmillaan tuhansien ihmisten jonot ja lastensuojelu on ajautumassa kriisistä katastrofiin.

Erityisen ongelmallista on se, että sosiaalihuolto jää aina keskustelussa terveydenhuollon varjoon. Meidän tulee poliittisessa päätöksenteossa ymmärtää paremmin mm. sosiaalityön arvo. Sosiaalihuollon turvaverkot ylläpitävät yhteiskuntarauhaa, joka vaikuttaa suoraa meidän kaikkien elämään. Kuinka moni syrjäytyy ja ajautuu näköalattomuuden myötä rikollisuuteen? Saavatko sitä tarvitsevat lapset ja nuoret viipymättä riittävän tuen lastensuojelusta?

Sosiaali- ja terveyspolitiikka on talouspolitiikkaa. Jos palveluverkkomme sakkaa myös kustannukset kasvavat. Varhainen puuttuminen laskee kustannuksia merkittävällä tavalla. Siksi meidän tuleekin tehdä peruspalveluiden kunnianpalautus. Se on myös fiksua talouspolitiikkaa.

Tämä ei onnistu ilman riittävää määrää alan ammattilaisia. Työolot ja palkkaus on saatava kuntoon. Perinteinen argumentti tätä vastustamaan on, ettei meillä ole varaa. Mielestäni kysymys pitäisi asettaa toisinpäin: onko meillä varaa olla maksamatta parempaa palkkaa tai olla panostamatta työoloihin? Nähdäkseni ei. 

Osaavia ammattilaisia ei tupsahda sormia napsauttamalla lisää, joten meidän on huolehdittava siitä, että ihmiset pystyvät keskittymään koulutustaan vastaavaan työhön. Ei siivoamiseen, ruoanlaittoon, pyykinpesuun tai hallinnollisiin tehtäviin. Kaikkea tätä muuta varten voimme palkata muuta henkilöstöä, jolloin aikaresurssia säästyy sinne minne kuuluukin.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden kunnianpalautuksessa kyse on luottamuksesta yhteiskuntaan. Kyse ei ole holmoamisesta tai hyysäämisestä vaan turvaverkosta, joka kannattelee silloin, kun sitä eniten tarvitsee.

Sen pitää kestää ja sitä tulee vahvistaa. Tämän on oltava prioriteetti.

Ennaltaehkäisy 

Ongelmien ennaltaehkäisy on millä tahansa elämänalueella järkevää niin inhimillisesti kuin taloudellisesti. Tehokas ennaltaehkäisy vaatii tutkittuun tietoon perustuvaa ymmärrystä syy-seuraussuhteista sekä oikein valittuja toimenpiteitä. 

Ennaltaehkäisyn edut tunnustavat kaikki. Eri mieltä ollaan siitä, miten se tehdään ja miten paljon siihen panostetaan. Politiikan vaikutusta ei aina hahmoteta niin laajasti kuin olisi syytä. Parhaimmillaan se luo olosuhteet, joissa ennaltaehkäisy sujuu itsestään tai on helpoin ja halvin valinta yksilölle. Ennaltaehkäisy on politiikan kaikkien sektorien vastuulla: esimerkiksi terveysongelmia voi ehkäistä kaavoituksella. Se onnistuu parhaiten tekemällä tiivistä yhteistyötä. 

Sosiaalityö

Sosiaalityö on merkittävä osa hyvinvointivaltiota. Se tarjoaa lyhyt- ja pitkäaikaista tukea ja apua ihmisille, joiden syrjäytymisvaara on suuri. Sosiaalityöhön hakeudutaan tilanteissa, joissa odottaminen on kohtuuton vaatimus. Sosiaalityön heikko tilanne on näkynyt julkisessa keskustelussa vuosia. Kenellekään ei pitäisi enää olla epäselvää, että sosiaalityön resurssit ovat kaikkialla maassa liian vähäiset. Tämä näkyy jonoina lastensuojelussa, pitkittyneinä käsittelyaikoina vammaispalveluhakemuksissa ja kiireen aiheuttamina virheinä palvelupäätöksissä. Työntekijät haluaisivat tehdä työnsä paremmin kuin näissä puitteissa on mahdollista. Jatkuvan eettisen ristiriidan ja heikon palkkauksen vuoksi yhä useampi sosiaalityön ammattilainen vaihtaa alaa. On aika antaa sosiaalityölle sen ansaitsema arvostus. Se osoitetaan parhaiten varaamalla siihen kunnon resurssit niin että kenenkään ei tarvitse odottaa tarvitsemaansa palvelua kohtuuttoman kauan. Sosiaalityöntekijöiden palkkaa on nostettava sille kuuluvalle tasolle. 

Päihdetyö

Päihteidenkäyttäjien sulkeminen yhteiskunnan ulkopuolelle ei poista päihdeongelmaa, vaan lisää sitä. Ulkopuolisuuden kokemus on monille ihmisille syy aloittaa päihteidenkäyttö tai jatkaa sitä. Tutkimustieto osoittaa, että inhimillisempi päihdepolitiikka tuo parempia tuloksia kuin päihdeongelmaisten tilanteen kurjistaminen. 

Meidän ei tule asettaa vastakkain lääkkeetöntä hoitoa ja korvaushoitoa vaan mennä yksilökohtaiset tarpeet edellä. Olennaista on myös se, miten päihdeongelmainen ja hänen läheisensä kohdataan palveluissa. Juuri luottamuksellinen side omahoitajaan on ollut monen parantuneen tilanteen taustalla hoitomuodosta riippumatta.

Kaikessa päihdetyössä on pidettävä huolta siitä, että psykososiaalista tukea on riittävästi saatavilla. 

Mielenterveys

Elämme keskellä akuuttia mielenterveyskriisiä, joka on vain pahentunut koronan aikana. Meidän tulee panostaa matalan kynnyksen palveluiden saatavuuteen kaikissa ikäryhmissä. Monissa tapauksissa lyhyt terapia on riittävä keino ja siksi tarvitsemme enemmän walk-in-tyylisiä terapiapisteitä, joissa keskusteluapua voi saada juuri silloin kun sitä tarvitsee. Näin pystyisimme myös välttämään tapausten kriisiytymistä ja pitkässä juoksussa helpottamaan akuuttipsykiatrian jonotilannetta. Samalla on varmistettava pidemmät hoitojaksot niitä tarvitseville