Kehysriihen suuria häviäjiä oli sosiaalihuolto. 100 miljoonan leikkaus sosiaalihuoltoon, joka pitää sisällään muun muassa lastensuojelun, asunnottomuustyön sekä päihde- ja mielenterveystyön on poikkeuksellisen lyhytnäköinen ratkaisu. Sitä se on etenkin nykyisessä tilanteessa, jossa monet sosiaaliset haasteet ovat vain pahentuneet.
Sosiaalityön heikennyksiin kuuluu myös ammattihenkilölainsäädännön muuttaminen siten, että jatkossa kelpoisia toimimaan sosiaalityöntekijöinä ovat myös sellaiset henkilöt, jotka ovat opiskelleet sosiaalityötä sivuaineena. On vaikea kuvitella tilanne, jossa vastaavaa kehdattaisiin edes harkita lääkärien kohdalla.
Kelpoisuusvaatimusten heikentäminen on suora heikennys sosiaalityön laatuun ja osoittaa valtavaa arvostuksen puutetta myös sosiaalityön tutkimusta kohtaan. Työntekijäpula on todellisuutta, mutta sitä ei voida lähteä ratkomaan osaamisesta tinkimällä. Tällä voi olla hyvin kauaskantoisia seurauksia.
Hallitus sympatisoijineen perustelee näitä leikkauksia välttämättömyytenä. Tämä argumentti on siinä suhteessa kiinnostava – ja hutera – että jostain syystä miljardien yritystuet jäivät tälläkin kertaa perkaamatta. On hyvin kuvaavaa, että sosiaalihuollosta on ”välttämätöntä” leikata 100 miljoonaa, mutta esimerkiksi turpeen verotuista ei.
Kyse on arvovalinnoista.
Perttu Jussila 