Kunta- ja aluevaalit ovat takana. Ne menivät henkilökohtaisesti loistavasti ja puolueellekin kelvollisesti. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen kadulla havaitsi ihmisten suhtautumisessa uudenlaista intoa ja kiinnostusta. Tuntumani on, että vihreät ovat puolueena uuden nousun äärellä eikä vähiten siksi kuinka mainiosti Sofia onnistui vaalitenteissä. Työtä se vaati, mutta sitä myös tehdään.

Mutta sitten itse asiaa, joka onkin tyystin toinen. Haluan tässä kuvata millaista kyisen pellon kyntämistä politiikassa eteneminen voi olla. Törmään nimittäin säännöllisesti oletukseen, että olen pompsahtanut politiikkaan somesta. Tämä on hyvin kaukana totuudesta.

Olin ensimmäistä kertaa ehdolla kuntavaaleissa 2017, jolloin sain 163 ääntä. Pääsin ensin varajäseneksi sosiaali- ja terveuslautakuntaan. Tuolloin  kuitenkin sattui ja tapahtui kaikenlaista ja vuoden 2018 alussa aloitin jo Pirkanmaan piirin puheenjohtajana. 

2019 olin ensimmäistä kertaa ehdolla eduskuntavaaleissa. Ääniä ei tullut silloinkaan kovin kaksisesti – 555 kappaletta. Ajattelin kuitenkin, että tämä on varmasti hyvä pohja seuraaviin kuntavaaleihin. Kesällä 2019 nousin puoluehallitukseen ja sosiaali- ja terveyslautakunnan varsinaiseksi jäseneksi.

2021 kuntavaalien lähestyessä sain kasvamassa määrin kannustusta muilta, että näissä vaaleissa tulen varmasti menemään läpi. Olin hoitanut lautakuntahommaa melkoisella pieteetillä ja perehtynyt etenkin päihdekysymyksiin erittäin syvällisesti. Ajattelin itsekin, että kyllä tässä varmaan on ihan hyvät mahdollisuudet.

Vaan toisin kävi. Ääniä sain 228 eikä tuo tulos riittänyt edes varapaikkaan. Se oli tietysti suuri pettymys ja silloin myös ajattelin, että eiköhän vaalit ole osaltani tässä. Kaikkiin ei vain tartu äänet. Sellaista se vaalipolitiikka on.

Sitten kävi niin, että hallitus sai sotelakinsa maaliin ja ensimmäiset aluevaalit oli määrä järjestää tammikuussa 2022. Nyt oli tarjolla vaalit, joissa keskusteltaisiin oikeastaan pelkästään niistä kysymyksistä, joihin olin viimeiset vuodet politiikassa perehtynyt. One more time! Kaikki tai ei mitään. 

Korona jylläsi vielä tuolloin siihen malliin, että päätin jättää perinteisen kampanjoinnin kokonaan ja tehdä pelkästään somea, jossa mainonnan kohdensin pelkästään naisille. Noihin vaaleihin asti olin ollut melko laiska julkaisemaan somessa poliittista sisältöä.

Saapui vaalipäivä ja savun hälvettyä olin tullut valituksi, mutta rimaa hipoen. 469 ääntä oli aluevaltuuston pienin läpimenoon oikeuttanut äänimäärä, mutta kuka näitä laskee. Kerrankin ei mennyt pieleen! Vaalien jälkeen nousin valtuustoryhmän puheenjohtajaksi.

Vähän myöhemmin keväällä heräsi ajatus, että entäpä jos lähtisin vielä kokeilemaan vuoden 2023 eduskuntavaaleihin ja sitä ennen ottaisin tavoitteeksi julkaista joka päivä jonkun päivityksen someen? Itselleni se tarkoitti tuolloin Instagramia. Silloin aloitin ryynäämisen. 1000 seuraajaa oli mennyt rikki juuri ennen aluevaaleja tammikuussa 2022, kesällä seuraajia oli jo 3000.

Syksyllä 2022 suostuin viimein ja vastentahtoisesti TikTokkiin. Kaverini olivat yrittäneet saada mua sinne jo pitkään, koska ajattelivat että olisin tosi hyvä siellä. Kieltäydyin kategorisesti hyvin pitkään. Ei kestänyt kovinkaan kauan kun sisällöt alkoivat saada siellä kiitettäviä määriä näyttökertoja. Eduskuntavaalien kynnyksellä Instagramissa seuraajia oli jo 7000 ja Tiktokissa 5000. Ajattelin, että näissä vaaleissa saan 1500-3000 ääntä riippuen miten puolueella menee. No puolue tempaisi historiallisen vaalitappion ja sain 1502 ääntä. Omaan tulokseeni en ollut lainkaan pettynyt. Se pikemminkin kannusti jatkamaan.

Vaalien jälkeisenä kesänä sisältöni ”räjähtivät” ensimmäistä kertaa kunnolla. Seuraajamäärät lähtivät jyrkkään kasvuun. Yhä useammin ja useammin vastaan tuli ihmisiä, jotka tunnistivat somesta. Jatkoin päivittäisten julkaisujen tekemistä.

Puolue nimesi mut kevään 2024 eurovaaleihin. Ajattelin, että nyt on kiinnostavaa nähdä mihin tämä somen kautta kasvanut tunnettuus yltää kun ei tarvitse miettiä vaalipiirejä. Sain miltei 18 000 ääntä, joka tuntui aivan käsittämättämältä. Taakse jäi monia kansanedustajia ja muita tunnettuja hahmoja.

Nyt vajaata vuotta myöhemmin kuntavaaleissa sain 2724 ja aluevaaleissa 4174 ääntä. Molemmat aivan mykistäviä tuloksia. Olin arvioinut että voisin saada kuntavaaleissa about 1500 ääntä ja aluevaaleissa 2000. Pidin myös näitä hyvinä tuloksina, mutta pitkäksi meni että heilahti.

Mikä on tämän koonnin opetus? Ensinnäkin se, että ensimmäisestä, toisesta tai ehkä kolmannestakaan vaalitappiosta ei kannata vielä vetää lopullisia päätelmiä siitä voiko ne äänet tarttua itseen vai ei. Toiseksi se, että on myös meitä, jotka ovat ensin kyntäneet politiikassa aika monta vuotta ja vasta sitten pompsahteneet muidenkin tietoisuuteen.

Loppuun se kaikista olennaisin: valtava kiitos kaikille, jotka ovat kampanjaani tukeneet sekä tietysti teille, jotka annoitte luottamuksenne.

Jätä kommentti