Lauantaina vihreät valitsevat uuden varapuheenjohtajiston. Ehdolla ollaan ja mitä itse ajattelen seuraavasta kahdesta vuodesta ja varapuheenjohtajan roolista? Vilkaistaas.

Ensimmäisen vihjeen varapuheenjohtajan roolista saamme, kun katsomme kaikkia merkittäviä kilpailijoitamme. Puolue kuin puolue niin varapuheenjohtajat ovat vähintäänkin paikallisesti, mutta pääasiassa valtakunnallisesti tunnettuja sekä kiitettävää vaalimenestystä niittäneitä poliitikkoja. Ajattelen, että yksi varapuheenjohtajan tärkeimpiä tehtäviä on olla puheenjohtajan ohella puolueen kasvot ulospäin ja laajentaa ensinnäkin samaistumispintaamme, mutta toisaalta myös niitä aiheita, joita puolue nostaa keskusteluun.

Poliittisen puolueen ydin on aina politiikassa. Ihmiset liittyvät puolueeseen, koska se haluavat muuttaa maailmaa. Tapoja toimia puolueessa on toki hyvin monenlaisia eikä näissä ole oikeaa tai väärää. Aktiivit tätä hommaa pitävät pystyssä. Se puolueen kynnykselle ohjaava voima on kuitenkin halu vaikuttaa yhteiskuntaan – siis politiikka.

Ajattelen, että vihreiden suurimpia haasteita on se, että ihmiset eivät tiedä mitä ajattelemme eri asioista. Vuodesta toiseen saa turuilla, toreilla ja netin syövereissä oikoa mitä kummallisempia näkemyksiä vihreiden tavoitteista. Aina maatalouden lakkauttamisesta, autojen kieltämiseen ja ties mihin. Tässä meillä on itsellämme peiliin katsomisen paikka. Olemme antaneet muille liikaa tilaa määrittää sitä, mitä vihreys on.

Politiikassa on aina helpompaa säilyttää kuin uudistaa. Vihreät on elementillisesti uudistajapuolue, koska nykyinen tapamme elää ja kuluttaa ei mahdu ympäristön raameihin. Meillä on lähtökohtaisesti aina vaikeampi rasti perustella kantojamme kuin jollakin perinteisellä säilyttäjäpuolueella. Siksi meidän tulee olla huolellisia siinä kuinka viestimme muotoilemme.

Esimerkiksi puhe tulevaisuuspuolueesta on vihreissä hyvin tyypillistä ja tämähän on myös totta. Tämän toistaminen voi kuitenkin johtaa siihen, että äänestäjä ajattelee fokuksen olevan jossain paljon kauempana kuin hänen arkensa haasteissa tässä ja nyt. Silloin saattaa käydä niin, että tärkeille tavoitteille irtoaa kyllä nyökyttelyä, mutta ääni menee toisaalle. 

Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö vihreistä kannattaisi puhua tulevaisuuspuolueena vaan pikemminkin miten sen teemme.

Törmäsin hiljattain Donald Trumpin veljentyttären Maryn haastetteluun, jossa hän kuvasi demokraattipuoluetta suunnilleen seuraavasti: ”Demokraatit ovat oikeassa asioista, mutta sen sijaan, että he puhuisivat suoraan kohtaamistamme vaaroista ja siitä, miksi asiat ovat nyt huonommin ja mitä voimme tehdä asialle, he julkaisevat 30-sivuisen paperin jota kukaan ei ikinä lue.”

Tätä lukiessa tuntui melkoinen kolaus, vaikka ajattelenkin, että olemme puolueena tässä kehittyneet. Silti meidän olisi hyvä pysähtyä miettimään sitä, kenelle uusia ohjelmia teemme? Meillä on tuoreet ohjelmat mm. taloudesta ja sotesta, mutta moniko osaa sanoa niiden sisältöjä? Tässä meidän on parannettava huomattavasti. Kun julkaisemme ohjelmia, meidän tulisi rummuttaa niiden 2-3 pääpointtia väsymykseen saakka. Toisto kun opintojen äiti. Tämä on se reitti, jolla saamme yhä useamman kartalle siitä, mitä vihreät ajattelevat.

Mutta mikä on sitten tärkein asia seuraavien kahden vuoden aikana? Eduskuntavaalien voittaminen. Se on se, joka mahdollistaa meille väylän edistää itsellemme tärkeimpiä tavoitteita. Tämä on lopulta hyvin yksinkertaista.

Tämän mahdollistamiseksi olemme tehneet jo oikeita asioita ja jo kevään vaaleissa saattoi aistia uudenlaisen kiinnostuksen. Vahvempi profiili sote-teemassa on ollut juuri oikea suunta. Uskallanpa väittää, että vihreitä harkitsevien joukossa juuri sosiaali- ja terveyspalveluiden tilanne tulee olemaan yksi tärkeimpiä ellei tärkein teema seuraavissa vaaleissa. Uskottavuus tässä on yksi menestyksen avaimista. Tästä erityinen kiitos Sofialle.

Entäpä oma roolini tässä? Edellisissä eurovaaleissa sain lähes 18 000 ääntä ja nyt aluevaaleissa yli 4100. Kuntavaaleissakin Tampereella reilut 2700 ja taakse jäi mm. Anna-Kaisa Ikonen. Eri somekanavissa seuraajia minulla on yli 80 000. Pidän näitä vähintäänkin kohtuullisina merkkeinä siitä, että olen onnistunut puhumaan vihreiden politiikasta kiinnostavasti ja luottamusta herättävästi. Erityisesti haluan tukea eduskuntaryhmäämme kohti vaikuttavampaa viestintää.

Ajattelen tämän olevan erittäin olennaista, jotta voimme tehdä parhaan mahdollisen tuloksen seuraavissa eduskuntavaaleissa. Kuten aiemmin todettua, tämä on se joka määrittää kaikista eniten. Se määrittää niin kentälle tarjolla olevat resurssit kuin kansallisen politiikan suunnan. 

Siksi olen ehdolla varapuheenjohtajaksi.

Jätä kommentti