Alibudjetointi ei ole vastuullista – ”On kaupungin oma etu pitää huolta kaupunkilaisistaan” (Tamperelainen 10.1.2020)

Apulaispormestari Aleksi Jäntti (kok.) esitti Tamperelaisen kolumnissa keskiviikkona tuntojaan kaupungin budjettitasapainosta.

Hänen keskeinen näkemyksensä oli, että budjetissa pysyminen on johtamisesta kiinni. Sosiaali- ja terveyspuolen osalta asia ei ole näin mustavalkoinen.

On erikoista, että kaupungin korkeimpaan johtoon kuuluva Jäntti toistuvasti syyttää sote-palveluita huonosta johdosta. Apulaispormestarina ja valtuutettuna hän on osaltaan vastuussa kaupungin johtamisesta.

Sosiaali- ja terveyspalveluja alibudjetoidaan jatkuvasti. Kokoomus on ollut mukana päättämässä, ettei sote-palvelujen rahoitusta lisätä, vaikka väestö kasvaa hurjaa vauhtia.

Ei ole mikään ihme, että budjetti ylittyy, koska palvelujen tarve ei vähene sillä että niihin varataan liian vähän rahaa. Vuosien mittaan alibudjetointi on kasannut vajeen, jota ei tunnu olevan varaa korjata.

Alibudjetoinnista on vastuullinen johtaminen kaukana. Sosiaali- ja terveysmenojen ennakointi on haasteellista, koska palvelujen tarve vaihtelee odottamattomistakin syistä.

Vuoden 2018 kärsimme ensin talvella poikkeuksellisesta liukkaudesta ja kesällä tukalista helteistä. Näiden vaikutus sote-kustannuksiin on melkoinen. Esimerkiksi yhden lonkkamurtuman kustannus on arviolta 50 000 euroa.

Kovien helteiden vaikutus ikääntyvän väestön hoidontarpeeseen on myös suuri. Hyvä johtaminen voi auttaa varautumaan muutoksiin, mutta yllätyksiltä ei silti voi tyystin välttyä.

Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat lakisääteisiä. Monet niistä turvaavat perusoikeuksien toteutumisen. On kaupungin oma etu pitää huolta kaupunkilaisistaan.

Sote- ja maakuntauudistuksen toteutuminen on palvelujen järjestämisen kannalta olennainen asia, mutta sitä on vielä odotettava.

Erikoissairaanhoidon kustannusten taittaminen vaatii panostuksia peruspalveluihin. Mitä aiemmassa vaiheessa hoitoon pääsee sitä kustannustehokkaampaa se on.

Yleinen trendi on sen sijaan ollut tonnien napsiminen peruspalveluista, jolla on näennäisesti yritetty paikata erikoissairaanhoidon miljoonaylityksiä. Tämä kaivaa kuoppaa vain syvemmäksi tulevaisuudessa.

Peruspalveluiden vahvistaminen vaatii rahaa, mutta se tulisi nähdä investointina. Kyse lieneekin pitkälti siitä, että haluammeko tuijottaa yhtä tai kahta budjettivuotta vai kenties yhtä tai kahta valtuustokautta.

Ensimmäinen vaihtoehto ei tarjoa muita vaihtoehtoja kuin juustohöylän. Se on jo todettu huonoksi ratkaisuksi.

(Yhteiskirjoitus Amu Urhosen kanssa)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s