Tampereella hiljattain toteutetun kouluterveyskyselyn tulokset ovat seksuaalisen väkivallan näkökulmasta musertavia. Viimeisen vuoden aikana seksuaalista väkivaltaa on kokenut ammatillisessa koulutuksessa 9,4 prosenttia, lukiossa 8,4 prosenttia sekä 8. ja 9. luokkalaisista 7,1 prosenttia oppilaista. Todennäköisyyksien valossa jokaisella luokalla on vähintään yksi nuori, joka on kokenut seksuaalista väkivaltaa.
Tytöt kokevat merkittävästi useammin seksuaalista väkivaltaa ja häirintää kuin pojat. Tredussa perustutkintoa suorittaa noin 12 700 opiskelijaa, joten määrä on varmasti yllättävä kun 5,1 prosenttia ammatillisen koulutuksen pojista on kokenut seksuaalista väkivaltaa viimeisen vuoden aikana.
Ongelmaa ei pidäkään ajatella sukupuolten vaan nuorten kannalta. Jokaisen promillen takana on ihminen.
Vuoden 2019 ensimmäisen puolen vuoden aikana Tampereella kirjattiin kaikkiaan 67 raiskaustapausta sekä 47 lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä. Samalla aikavälillä sadat tamperelaisnuoret ovat joutuneet seksuaaliväkivallan uhreiksi.
MAINOS, JUTTU JATKUU ALLA
Vaikka jokainen seksuaalirikos ei olekaan raiskaus, on epäsuhta silti melkoinen. Uhrien kokema häpeä ja syyllistämisen pelko näkyvät.
Lukiossa yli joka neljäs nuori kokee henkistä väkivaltaa vanhempien tai huoltavassa asemassa olevien aikuisten toimesta. Tässä valossa ei ole yllättävää, että niin moni tapaus jää nuoren itsensä käsiteltäväksi.
Kertooko seksuaaliväkivallan uhriksi joutunut nuori kokemuksestaan aikuiselle, joka on aiemmin käyttäytynyt häntä kohtaan toistuvasti epäasiallisesti?
THL:n mukaan vain joka kolmas häirintää tai seksuaalista väkivaltaa kokenut tyttö kertoo tapauksesta jollekin luotetulle aikuiselle. Pojat kertovat tätäkin harvemmin. Samaan aikaan peräti 13 prosenttia yläkoulun sekä toisen asteen pojista kokee, että heillä ei ole ainuttakaan läheistä ystävää.
On erittäin surullista ajatella, että Tampereella on satoja nuoria, jotka eivät ole kehdanneet syystä tai toisesta kertoa yhdellekään aikuiselle kokeneensa seksuaalista väkivaltaa. Moni nuori jää yksin kokemustensa kanssa, jotka voivat vaikuttaa lopun elämää. Tämä on puistattava ajatus, joka edellyttää meiltä paljon töitä. Nuorille on taattava kynnyksettä apua.
Keskeistä on myös pohtia miten voimme uhrien auttamisen ohella ehkäistä tekoja. Seksuaali- ja turvataitokasvatuksen roolia ei voine kylliksi korostaa, mutta myös suostumuksen puutteen kirjaamisen rikoslakiin tulisi tapahtua viipymättä.
Tampere painii talouden haasteiden kanssa, joka on jo vaikuttanut palveluihin. On ilmeistä, että leikkauspaineet jatkuvat vuonna 2020. Näinä aikoina onkin tärkeää, että priorisoimme lapset ja nuoret kaiken muun edelle. Tämän on näyttävä niin palveluissa kuin avustuksissakin. Nuorten kasvavaan pahoinvointiin meillä ei ole varaa.
Perttu Jussila 