Akuutin kriisin jälkeen seuraavaan vaiheeseen siirtyminen vaatii meiltä avointa suhtautumista erilaisille uudistuksille. Tämän ei kuitenkaan pidä tarkoittaa eriarvoistumisen kasvamista:
1. Liikunnan lisääminen laajasti. Liikkumattomuuden vuotuiset kustannukset lasketaan miljardeissa, joista merkittävimmät osuudet muodostuvat tuloverojen menetyksistä, tuottavuuskustannuksista sekä terveydenhuollon suorista kustannuksista. Kävelyn ja pyöräilyn edellytysten parantamista voidaan tarkastella myös tästä näkökulmasta.
2. Palveluiden ALV-kannan tarkastelu. Yksityiset palvelut muodostavat yli puolet Suomen BKT:sta ja koronan aiheuttama talouskurimus onkin iskenyt lujaa juuri palvelusektorille. ALV:n väliaikainen alentaminen auttaisi palveluyrityksiä pääsemään jaloilleen. On selvää, että valtio tarvitsee verotuloja, mutta tässä tilanteessa tulisi priorisoida yritysten selviytyminen pahimman yli. Näin myös tulevat verovirrat saadaan turvattua.
3. Digitalisaatio. Tilanne on pakottanut digiloikkaan monessa. Tärkeää on ottaa käyttöön myös normaaleissa oloissa toimiviksi koetut käytännöt, joilla voidaan esimerkiksi lyhentää jonoja tietyissä palveluissa ja saada mahdollisesti säästöjä tilaratkaisuissa. Palvelun laadun ei tarvitse kärsiä.
4. Ennaltaehkäisevät palvelut. Myös sote-sektorilla tarvitaan investointiajattelua – jos sijoitettu kymppi tuo satasen säästön, on toimi ollut järkevä. Näin voidaan nähdä etenkin lastensuojelun, mielenterveyspalveluiden sekä huono-osaisuuden ylisukupolvisuuden ehkäisemisen osalta.
5. Helpotukset työnantajamaksuihin. Yrittäjyyteen ja palkkaamiseen on kannustettava monin keinoin. Työnantajamaksuista vapauttaminen esimerkiksi vuodeksi kahden ensimmäisen työntekijän osalta olisi suuri apu monelle, joka pohtii toimintansa laajentamista.
Uusi tilanne vaatii meiltä ratkaisukeskeisyyttä ja luottamusta tutkittuun tietoon. Muutos voi olla pelottava, mutta sitä voi vielä hallita – murros onkin sitten toinen juttu.
Perttu Jussila 