Sipilän hallitus on päättyneellä kaudellaan lieventänyt asuntorakentamisen esteettömyysvaatimuksia. Taustalla ovat rakennusteollisuuden väitteet siitä, että nimenomaan esteettömyys tekisi asunnoista kalliita. Tätä väitettä on toistettu innokkaasti myös lehdistössä, muun muassa Helsingin Sanomissa. On väitetty, että esteettömyysvaatimukset ovat turhia ja epäkäytännöllisiä. On vaikea sanoa mikä tässä on tahallista valehtelua ja mikä tahatonta väärinymmärrystä.
Mitä ovat esteettömyydestä aiheutuvat lisäkustannukset? Niihin vedotaan usein ja ne hyväksytään yleisesti syyksi jättää esteettömyys toteuttamatta, mutta väitteelle vaaditaan vain harvoin perusteluja. Tämä johtuu varmaan siitä, että yleiset mielikuvat esteettömyydestä ovat virheellisiä. Esimerkiksi kuvitellaan, että esteetön vessa tarkoittaa kotona ja julkisessa paikassa yhtä isoa vessaa. Näin ei ole, vaan esteetön vessa voi olla hyvinkin kompakti. Asuntorakentamisen kokonaisuudessa kustannuksia tulee monesta asiasta, miksi juuri esteettömyys on muka liikaa?
Ympäristöministeriö julkaisi pari vuotta sitten selvityksen, jonka mukaan esteettömyys ei tuo merkittäviä lisäkustannuksia asuntorakentamiseen, jos se toteutetaan huolellisesti ja tarkoituksemukaisesti. Suuria lisäkustannuksia syntyy aivan muusta: autopaikoista, parvekkeista ja asuntokohtaisista saunoista. Esteettömyys lisää asunnon turvallisuutta, joten se voi jopa säästää tapaturmista aiheutuneissa hoitokustannuksissa.
Jos välttämättä tahtoo muuttaa esteelliseen asuntoon, tarjontaa riittää. Ylivoimainen enemmistö suomalaisesta asuntokannasta on läpeensä esteellistä. Näinä rakennusbuumin aikoinakin asuntokanta uusiutuu hitaasti. Osa uusista asunnoista on esteellisiä pien- ja rivitaloja. Aivan heti ei ole näköpiirissä tilanne, jossa esteettömät asunnot olisivat enemmistössä.
Edellisen hallituksen perustelu esteettömyysnormien heikentämiselle asettaa vastakkain esteettömyyden ja kohtuuhintaiset asunnot. Aivan kuin esteettömien ja kohtuuhintaisten asuntojen tarvitsijat olisivat eri ihmisiä. Eivät ole. Esteettömiä asuntoja tarvitsevista monet ovat vammaisia, pitkäaikaissairaita ja ikäihmisiä. Nämä ihmisryhmät kuuluvat vähävaraisimpien joukkoon. Kysymys pitäisi asetella toisin kuin tähän asti: miten saamme kohtuuhintaisia ja esteettömiä asuntoja?
Esteettömässä asumisessa on kysymys yhdenvertaisuudesta, sujuvuudesta ja turvallisuudesta. Siitä hyötyvät niin asukkaat kuin kyläilevät sukulaiset ja ystävätkin. Se on ennen kaikkea ihmisoikeuskysymys. Suomi on ratifioinut YK:n ihmisoikeussopimuksen, joka edellyttää vammaisille ihmiselle yhdenvertaista oikeutta valita missä ja kenen kanssa asuu. Se ei voi toteutua, ellei esteettömiä asuntoja ole. Suomen on otettava tämä sitoumus vakavasti.
Perttu Jussila 