”Suomi on yksi maailman vähiten korruptoituneista maista”. Tämän toteamuksen meistä jokainen on kuullut useammin kuin kerran. On totta, että suora lahjonta on meillä varsin vähäistä, mutta rakenteellisessa korruptiossa meillä on vielä paljon karsittavaa.
Pari vuotta sitten olin erään kansallisen kattojärjestön kokouksessa, jonka jälkeen minulle tarjottiin taloudellista hyötyä siitä, että jättäisin asioita sanomatta ja kääntäisin katsetta toisaalle. Suomalaisittain tilanne oli lähinnä absurdi, mutta olisi epärehellistä väittää etteikö tarjous olisi ollut houkutteleva. Suoraa hyötyä olisi saanut siitä, että ei olisi tehnyt mitään. Kieltäydyin tarjouksesta ja jatkoin valitsemallani linjalla.
Korruption keskeinen ongelma on juurikin sen helppous. Verrattain usein tavoitteena on mahdollistaa hallinnolliset ja taloudelliset kyseenalaisuudet, jotka eivät lahjottavalta vaadi juuri muuta kuin katsomista vastakkaiseen suuntaan oikealla hetkellä. Vaatimattomilla teoilla – tai tässä yhteydessä tekemättömyyksillä – saattaa olla merkittäviä seuraamuksia.
Suomessa me vastustamme korruptiota niin kovaan ääneen, että emme edes huomaa miten se luikertelee silmiemme edessä. Korruptiossa on kameleonttimaisia piirteitä; yhteiskunnasta riippuen se osaa tehdä itsestään salonkikelpoisen. Meillä suora lahjonta nostaa niskavillat pystyyn, mutta vallan kammareissa hyvien veljien suhmurointi on jotain, mitä ”on aina ollut”. Ja kuinka syvästi korruptoitunutta toimintaa se onkaan.
Korruptio salonkikelpoistetaan lainsäädännön arveluttavuuksilla. Tamperelaisittain tuttuna esimerkkinä voidaan käyttää poliittisia kaksoisrooleja, jotka ovat kaikilla kuviteltavissa olevilla mittareilla eettisesti ja moraalisesti kestämättömiä, mutta eivät laittomia. Näitä ollaan nyt karsimassa paineen kasvettua riittäviin mittoihin. Kaksoisrooleja tarkasteltaessa on hyvä kiinnittää huomiota niiden vaikutuspiirissä olleiden henkilöiden puheisiin ja käytökseen kaksoisroolin aikana ja sen rauettua.
Ranskalaisen valtiofilosofi Montesquieu on todennut, että demokraattisessa hallinnossa ei ole hyveellisyyttä, mikäli kansalaiset eivät kykene käyttämään valtaa, joka heille on annettu.
Poliittisen korruption hyväksymme valitettavissa määrin edelleenkin. Tämä on nähtävissä siitä, että mm. poliittiset virkanimitykset eivät juuri näytä vaikuttavan äänestyskäyttäytymiseen. Esimerkiksi sosiaali- ja terveyspuolella lainsäädäntöön keskeisesti vaikuttaneet henkilöt ovat useammin kuin kerran hypänneet kesken kansanedustajuutensa rahakkaammille paikoille jonkin sote-alan jättiläisen johtotehtäviin.
Keskeinen hyvä veli-verkostojen korruption keino on omien suojelu tilanteissa, joissa toisenlainen toimintatapa olisi moraalisesti oikein. Esimerkiksi hallitusvalinnoissa voidaan pyrkiä siihen, että kiusalliset asiat pysyvät piilossa. Suojelun järjestämisestä palkitaan sellaisilla päätöksillä, joita ei muutoin olisi tehty ja jotka palvelevat pienen piirin intressejä tavalla tai toisella. Korruption kohdalla on aina kysymys vaikutusvallan väärinkäytöstä. Kun valtaa ja vaikutusvaltaa käytetään väärin, pyrkimys on tavoitella etuja, jotka saavutetaan laittomin tai epäeettisin keinoin. Kittilän tapaus on tästä loistava esimerkki.
Rakenteellinen korruptio voi Suomessa hyvin. Meillä on monia esimerkkejä, jotka ovat moraalisesti kestämättömiä, mutta juridisesti mahdollisia. Harmaalla alueella seilaavat poliitikot puolustautuvatkin vetoamalla laillisuuteen unohtamalla – varmasti tarkoituksella – eettisen puolen tyystin.
Henkilökohtaisesti olen törmännyt aivan liian usein tilanteisiin, joissa korruption katsominen läpi sormien on helpompaa ja jopa kannustettavampaa kuin siihen puuttuminen. Näin ihan Suomessakin – maassa, jossa joillakin mittareilla katsottuna korruptiota ei juuri esiinny. Lähi-itäläiseen kirjekuoreen olen törmännyt vain kerran, mutta kotimaisiin hiljentämisyrityksiin useammin.
Kotimainen korruptio harvemmin näyttäytyy ruskeina kirjekuorina. Useimmiten se hymyilee, taputtaa selkään ja tarjoaa toista kampaviineriä. Välillä on aiheellista pohtia hyvin tarkkaan, mitä lienee täytteenä.
Korruptio kuuluu kompostiin.
Perttu Jussila 