Eduskuntavaaliehdokkuutta opettavaisempaa kokemusta ei äkkiseltään keksi. Kynnys markkinoita itseään – omaa persoonaansa ja näkemyksiään – on alkuun aika korkea. Ihmisten kohtaaminen on politiikassa keskeistä. Kuunnella ja kertoa. Yllättävänkin usein ihan vain kuunnella.
Sain 557 ääntä, joka on näin pari päivää mietittyäni ihan kelvollinen ensimmäisistä vaaleista tyypille, joka ei ole esim. valtuutettu. Erityinen kiitos kaikille mukanaan lähteneille, lahjoittaneille ja tietysti äänestäjille. Se tuntuu aika oudolta että useampi sata ihmistä on kokenut ajatukseni äänestämisen arvoisiksi.
Yleisesti puntaroituna oli vihreiden tulos itselleni pienoinen pettymys. Gallupit näyttivät huonoimmillaankin pitkin kevässä 10 paikan lisäystä ja lopulta lisäpaikkoja tuli 5. Etenkin Pirkanmaan kolmannen paikan jääminen haaveeksi ottaa päähän ja rankasti. Vihreä ehdokas oli kaikkiaan neljässä vaalipiirissä ensimmäinen putoaja ja kaikista karvain oli Lapissa tullut 9 äänen tappio. 9 lisäpaikkaa oli hyvin lähellä.
Ennakkoäänten perusteella vihreät olivat saamassa Pirkanmaalla kolme paikkaa ja vasemmisto kaksi. Myös monessa muussa vaalipiirissä näytti ennakkoäänten jälkeen paremmalta, mitä lopputulos lopulta oli. Etenkin kun huomioidaan se, että vihreiden tulos on perinteisesti ollut parempi vaalipäivän äänissä kuin ennakkoon.
Pidän todennäköisenä, että viimeisellä viikolla julkaistut gallupit saivat monia meitä harkinneita äänestämään demareita siinä pelossa, että perussuomalaisista tulisi suurin puolue. Tätä indikoi se, että myös vasemmistoliitolta tippui lisäpaikka vaalipäivän äänien myötä.
Kaikesta huolimatta vihreät olivat vaalien selkein voittaja miltei 100 000 uudella äänellä. Hienointa on se, että eduskuntaan nousi useita nuoria naisia vuosikymmeniä jatkuneen setävallan vastavoimaksi. Näistä vielä merkittävä osa vihreitä.
Kyllä tästä hyvä tulee!
Perttu Jussila 