Kotitalouksien velkaantumisaste on herättänyt huolta jo pidemmän aikaan. Ei riitä, että velkaantumista pyritään ratkomaan erilaisin luottokustannuksia säätelevin keinoin, vaan tilannetta tulisi tarkastella myös luotonmyöntöprosessin näkökulmasta. Vastuullisen luotonmyönnön tulisi olla luottotoiminnan perusedellytys, jonka taso eri toimijoiden välillä pitäisi pystyä määrittelemään lainsäädännöllisesti.
Verohallinnon tulorekisteriyksikön ylläpidettäväksi ehdotettu positiivisten luottotietojen rekisteri loisi perustan luotonmyöntäjien vastuuttamiseksi, parantaen samalla myös luotonantajien kykyä tehdä tarkempia luottopäätöksiä. Yhdessä tulorekisterin kanssa luottotietorekisteristä selviäisi ajantasaiset tiedot luotonhakijan tuloista ja veloista. Näin ollen pystyttäisiin lainsäädännössä määrittelemään luotonantajille velvollisuus luottotietorekisterin käytölle ja seuraukset käytön laiminlyönnille.
Luotonantajat tulee velvoittaa vastuulliseen luotonmyöntöön ja katkaista ylivelkaantuneiden kuluttajien lisävelkaantumisen kierre. Ongelmaa on nyt pyritty ratkomaan korkosääntelyä kiristämällä. Velkapääoman määrä velallisella ei vähene mihinkään, vaikka luotto olisi myönnetty aiempaa matalammalla korolla. Luottoa edelleen myönnetään, nyt vain halvemmalla kuin aiemmin. Korkosääntelyn pyrkimys vaikuttaa luotonantajien toimintaan luottoa myönnettäessä sekä alan kilpailutilanteeseen ylipäätään ontuu, eikä tällä ratkaista myöskään velkaantuneen kuluttajan ahdinkoa.
Olemassa olevaa lainsäädäntöä voidaan kiertää ns. joustoluotoilla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että myönnetään suurempi, muutaman tuhannen euron luotto, josta voidaan nostaa pienempiä summia esimerkiksi tekstiviestitse. Nostopalkkiot näissä ovat suurehkoja, mikä hankaloittaa tilannetta entisestään. Räikeimmissä tapauksissa firmat eivät edes pyydä asiakkaan tulotositteita vaan myöntävät luoton perustuen asiakkaan omaan ilmoitukseen. Kilpailutilanne on aiheuttanut sen, että luotonsaannin nopeus ratkaisee valitettavan paljon, mikä on haaste vastuullisille toimijoille.
Velkaantumisen ennaltaehkäisyä tulee tietysti tehdä kokonaisvaltaisesti eri ongelmakohtiin puuttuen; voidaan puuttua kuluttajaluottojen markkinointiin ja parantaa velkaneuvonnan resursseja.
Mikäli luotonantajille ei anneta riittäviä lainsäädännöllisiä kriteereitä ja toisaalta myös edellytyksiä tehdä vastuullisia luottopäätöksiä, ei ylivelkaantuneen velkakierrettä saada katkaistua. Positiivisten luottotietojen rekisteri on jo käytössä valtaosassa EU-maita, olisi korkea aika miettiä rekisterin käyttöönottamista myös Suomessa.
Perttu Jussila 