USA:n vaaleihin on alle kuukausi aikaa. Presidentinvaalin ohella käydään myös kiinnostava kamppailu senaatista, joka on valitun presidentin agendan edistämisen kannalta olennainen. Tavoitteenani tässä kirjoituksessa käydä läpi vaalien kannalta olennaisimmat ja kiinnostavimmat seikat ns. rautalangasta vääntäen.

Aloitetaan käymällä läpi muutama perusasia. Yhdysvalloissa presidenttiä ei valita suoraa äänien enemmistön mukaan vaan valitsijamiesjärjestelmällä. Maaginen luku on 270 valitsijaa. Osavaltioiden väkiluku vaikuttaa valitsijamiesten määrään; eniten on tarjolla Kaliforniassa (55) ja Teksasissa (39).

Senaatin kohdalla tilanne on toinen – jokaisesta osavaltiosta on kaksi senaattoria osavaltion koosta riippumatta. Tämä systeemi suosii republikaaneja (tästä vielä myöhemmin), koska pienemmän väkimäärän tulipunaisista osavaltioista kuten Pohjois-Dakota ja Wyoming on yhtä monta senaattoria kuin väkirikkaasta Kaliforniasta, joka taas on tiukasti demokraattien hallussa. 

Yhdysvalloissa edustajainhuoneessa vaalikausi on kaksivuotinen eli kahden vuoden välein koko alahuone on vaaleissa puntarissa. Sen sijaan senaatissa kaudet ovat kuusivuotisia ja näistä aina kolmannes on kahden vuoden välein katkolla. Presidentti sijoittuu nelivuotisella kaudellaan tähän väliin. 

Presidenttiydestä kisaavat republikaanien istuva presidentti Donald Trump ja demokraattien Joe Biden. Pari fressiä seitsemänkymppistä, mistä valita.

2016 Trump voitti Clintonin valitsijamiehissä 306 – 234, mutta hävisi äänissä miltei 3 miljoonalla. Tässä voitossa olennaisimpaan rooliin nousi kolme osavaltiota: Michigan, Wisconsin ja Pennsylvania. Trump voitti nämä kaikki kolme alle prosenttiyksikön ja yhteensä alle 75 000 äänen erolla. Jos nämä kolme osavaltioita olisi kääntynyt toisin päin olisi Clinton voittanut.

Käytännössä presidenttiys ratkaistaan ns. vaa’an kieliosavaltioissa, joiden määrä on tänä vuonna Trumpin sekoilun ja demografioiden muuttumisen myötä kasvanut. Edellisten vaalien perusteella vaa’ankielinä voidaan pitää Floridaa, Michigania, Pennsylvaniaa, Pohjois-Carolinaa, Arizonaa, Wisconsinia, Iowaa sekä Ohiota. 2016 Trump voitti nämä kaikki.

Perinteisempien vaa’ankielten lisäksi tänä vuonna mm. Texas ja Georgia ovat pelissä, joka on republikaaneille painajainen. Teksasin Trump luultavasti voittaa edelleen, mutta tällä hetkellä hän on mielipidemittauksissa edellän vain reilut 3%. Vertailun vuoksi 2016 hän voitti sen 9% ja 2012 Mitt Romney 15.8% erolla. 2018 välivaaleissa republikaanisenaattori Ted Cruz tuli valituksi uudelleen, mutta vain 2%:n erolla. Tämän muutoksen olennaisuutta ei voi kylliksi korostaa. 2016 Trump sai 306 valitsijaa voittamalla käytännössä kaikki todelliset vaa’ankielet, Teksasin osuus tästä oli 38 eli ilman sitä 270 olisi jäänyt haaveeksi.

Mielipidemittaukset povaavat Bidenille ja demokraateille hyvää. Yksittäisten mittausten tuijottaminen ei ole kovin hedelmällistä, mutta useampien galluppien keskiarvot antavat luotettavamman kuvan. Keskeisimpinä näistä Florida (Biden +3.5%), Pennsylvania (Biden +6.3%), Michigan (Biden +6.2), Wisconsin (Biden +5.6), Pohjois-Carolina ( Biden +1.4%) ja Ohio (Biden +1.2%). Biden on myös edellä Iowassa ja Arizonassa.

Tässä vaiheessa on aika käyttää ”Niin johti Clintonkin gallupeissa”-argumentti. Pitää paikkansa, mutta 2020 on hyvin kaukana neljän vuoden takaisesta useammista syistä. 2016 Clinton johti gallupeissa vaalipäivään mentäessä +3.3%, tulos oli +2.1% eli virhemarginaalin sisään. Biden johtaa tällä hetkellä +9% eli tilanne on tyystin toinen.

2016 Yhdysvalloissa haluttiin kovasti muutosta. Clinton tuli politiikan ytimestä ja Trump sen ulkopuolelta. Trump oli myös onnistunut maalaamaan itsestään kuvan menestyneenä liikemiehenä, joka on aika kaukana todellisuudesta. Clinton oli myös kohtuullisen mm. ryvettynyt sähköposti-skandaalissa, joten Trumpin silloinen sekoilu ei koitunut kohtalokkaaksi. Ääniä tuli vähemmän, mutta niukkaakin niukempi voitto kolmessa olennaisessa osavaltiossa piisasi.

Tänä vuonna Trump ei voi enää uskottavasti esiintyä politiikan ulkopuolisena ehdokkaana, koska on istuva presidentti. NYT:n julkaisemat verotiedot asettivat käsityksen menestyneestä liikemiehestä kyseenalaiseen valoon. Esimerkiksi vuonna 1983 avatusta Trump Towerista on toistaiseksi lyhennetty vain korkoja. Tavallisen amerikkalaisen voi olla myös hankala sulattaa sitä, että miksi hän ns. miljardööri on säästynyt useana vuonna ilman tuloveroja. 

Koronan hoitaminen – tai hoitamattomuus – on Trumpin kannalta usealla tavalla ongelmallista, mutta vaalien kannalta suurin vaikeus liittynee varttuneempaan väestöön, jotka yleensä ovat melko säntillisiä republikaanien kannattajia. Miltei 210 000 vainajaa on melkoinen taakka kannettavaksi ja tunnetusti koronan uhreista suurin osa on iäkkäitä. Kokevatko he presidentin vaarantaneen turvallisuutensa vähättelemällä tautia?

Kirsikkana kakun päällä on Black Lives Matter-liikehdintä ja sen ympärillä tapahtuneet levottomuudet. Trump ei ole onnistunut tuomitsemaan Yhdysvalloissa rehottavaa rakenteellista rasismia ja vaikeuksia on myös tuottanut äärioikeiston tuomitseminen. BLM liike voi energisoida rodullistettuja äänestämään, joka olisi merkittävä takaisku Trumpille. Yhdysvalloissa äänestysaktiivisuus on perinteisesti alhainen – 2016 vaaleissa äänestämässä kävi 55.7% äänioikeutetuista.  Perinteisesti republikaanien äänestäjät ovat aktiivisempia kuin demokraattien. Vähemmistöjen asuttamilla alueilla on myös järjestelmällisesti pyritty hankaloittamaan äänestämistä mm. sijoittamalla äänestyspaikat epäedullisesti. Trump taannoin möläyttäkin, että jos äänestysaktiivisuus nousee liikaa ei republikaaneja valita enää mihinkään. Todellista demokratiaa.

Trump on ehdokkaana ja hahmona pullollaan ongelmia, mutta Biden ei ole kovin kaksinen hänkään. Bidenin keskeinen ongelma on se, että 77-vuotiaan valkoisen miehen äänestäminen ei tunnu kovin vallankumoukselliselta. Biden on myös ollut Washingtonissa vuosikymmeniä, joten mistään uudesta voimasta ei voida puhua. Rehellisesti sanottuna Bidenin kampanjaa on rakennettu yhden teeman varaan: hän ei ole Trump. Nykyisessä kaoottisessa tilanteessa se voi olla enemmän kuin riittävästi.

Varapresidenttiehdokkaat ovat käytännössä toistensa vastakohdat paitsi iän puolesta. Kamala Harris on 55-vuotias ensimmäinen tummaihoinen nainen, joka on päässyt edes varapresidenttiehdokkaaksi asti. Hän on ensimmäisen kauden senaattori Kaliforniasta ja sitä ennen hän toimi Kalifornian oikeusministerinä sekä syyttäjänä. Senaatissa on profiloitunut Trumpin lakeijoiden grillaajana, ja ansiokkaasti onkin. Suomessakin hänestä on kirjoitettu demokraattien liberaalisiiven edustajana, mikä on väitteenä omituinen. Harris on melko klassinen keskitien demokraatti, joka on sosiaalisissa kysymyksissä liberaali. Vasempaan laitaan häntä ei voi mitenkään sijoittaa.

Mike Pence on 61-vuotias äärikonservatiivi, joka ennen varapresidenttiyttä toimi Indianan kuvernöörinä. Hän oli viimeksi Trumpilta fiksu veto, koska miellytti uskonnollista oikeistoa, joka on republikaanien vaalimenestyksen kivijalka. Hahmona harmaa, mutta tasapainottaa Trumpin impulsiivisuutta.

Miten vaaleissa sitten käy? Bu dum tsih! Biden voittaa. Jos kyseessä olisi mikä tahansa muu vaali niin homman voisi hakata kiveen, mutta Trumpin kohdalla muuttujia riittää. Melko paljon pitäisi kuitenkin tapahtua.

Bidenin johto kaikissa tärkeissä osavaltiossa sekä valtakunnallisesti on poikkeuksellisen suuri. Esimerkiksi 2008 vaaleissa Obama voitti McCainin 7.2%:n ja miltei 10 miljoonan äänen erolla, josta puhuttiin murskavoittona. Bidenin johto on tällä hetkellä tätäkin suurempi. Viimeisimmissä gallupeissa ero vain näyttänyt kasvaneen.

Mielipidemittausten keskiarvo ei ole missään kohtaa 4 vuoden aikana antanut Trumpille yli 45.5% kannatusta. Myös tämä on historiallisen heikko esitys.

Suurin muuttuja on korkeimman oikeuden tuomarin nimittäminen. Jos Trump onnistuu saamaan umpikonservatiivisen ehdokkaansa korkeimpaan oikeuteen ennen vaalipäivää voi se saada perinteiset konservatiivit antamaan hänelle sittenkin tukensa, vaikka ovatkin jo ehtineet empiä. Toisaalta liberaalilla puolella nimitys saattaa yhtälailla energisoida äänestämään, jotta demokraatit voisivat laajentaa tuomaristoa, että 6-3 konservatiivienemmistöltä vältyttäisiin. Tätä vaihtoehtoahan demokraatit ovat väläytelleet. Toistaiseksi nimitysprosessi ei ole näkynyt gallupeissa Trumpin eduksi, mutta valmis on aina valmis.

Toinen suuri muuttuja on äänestysaktiivisuus. Lähettääkö Trump joukkoja valvomaan äänestyspaikkoja, joka väistämättä laskisi äänestysintoa etenkin vähemmistöjen keskuudessa. Etenkin rodullistetuilla on perustellut syyt pelätä henkensä puolesta. 

Trumpin tapauksessa mikään ei liene liian häikäilemätöntä. Hänellä on paljon pelissä – lähivuosina hänen yrityksillään on erääntymässä satojen miljoonien lainat, joita yksityishenkilöltä on huomattavasti helpompi lähteä karhuamaan kuin Yhdysvaltain presidentiltä. Trump on todennäköisesti syyllistynyt myös useisiin rikoksiin, mutta presidenttinä hänellä on immuniteetti. Presidenttiys ei myöskään ole varsinaisesti ollut haitaksi Trumpin bisneksille.

Kun puhutaan henkilöstä, jolle koko homman juju on henkilökohtainen eikä yhteiskunnan etu, voidaan odottaa melkoisia tekoja. Trumpin kohdalla voidaan ajatella asiaa näin: jos hän häviää vaalit on hyvin mahdollista, että hän joutuu vankilaan. Moniko odottaa tietojensa kanssa vain sitä hetkeä kun Trump ei ole enää presidentti?

Ei olisi uutta, jos entteriä painettuani tapahtuisi jotain täydellisen mullistavaa ja asetelmat muuttuisivat tyystin. Juuri äsken tuli Economistin gallup joka näytti Bidenille +9. Pysyn siis kannassani.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s