Valkoisen talon ohella kiinnostava kamppailu käydään Yhdysvaltain kongressin ylähuoneen eli senaatin hallinnasta. Tällä hetkellä republikaaneilla on 53-47 enemmistö. Vuoden 2020 vaaleissa vaalit käydään 35:sta paikasta.
Senaatti käyttää merkittävää valtaa. Ajankohtaisena esimerkkinä korkeimman oikeuden tuomareiden valinnat, joiden kaudet ovat elinikäisiä. Vuonna 2017 republikaanit muuttivat senaatin sääntöjä siten, että jatkossa yksinkertainen enemmistö riittää nimittämään tuomarin. Ennen valinnan taakse vaadittiin 60 senaattoria. Senaatti hyväksyy myös presidentin esittämät hallituksen jäsenet sekä käyttää mm. merkittävää budjettivaltaa.
Tämän vuoden vaaleissa republikaanit puolustavat 23:a paikkaa ja demokraatit 12:sta. Useassa osavaltiossa käydään erittäin kiinnostavat kisat. Muutama on jopa melko yllättävä. Käyn seuraavaksi läpi mielenkiintoisimmat eli ne, joissa todennäköisimmin tapahtuu muutoksia.
ALABAMA:
Alabama on yksi punaisimpia osavaltioita koko maassa, mutta silti 2017 erikoisvaalissa demokraattien Doug Jones onnistui voittamaan republikaanien Roy Mooren parin prosenttiyksikön erolla. Kesken vaalikamppailun kolme naista syytti Moorea seksuaalisesta väkivallasta. Kaksi naisista oli tekohetkellä alaikäisiä. Moore myönsi tapailleensa teinityttöjä takavuosina. Tästä huolimatta Jones voitti vaalin vain parilla prosenttiyksiköllä.
Tällä kertaa Jones saa vastaansa Tommy Tubervillen, joka on Trumpin vankka tukija. Mielipidemittaukset näyttävät Tubervillelle n. 15% johtoa. On hyvin todennäköistä, että republikaanit nappaavat tämän paikan takaisin itselleen.
Alabama plus 1 republikaaneille.
Mutta sitten alkaakin rytistä.
ARIZONA:
Republikaani Martha McSally saa vastaansa entisen astronautin, demokraatti Mark Kellyn. Kellyn vaimo on entinen kongressiedustaja Gabrielle Giffords, joka loukkaantui vakavasti 2011 tapahtuneessa ammuskelussa.
McSallylla on vyöllään jo yksi tappio senaatinvaalissa kun hän vuonna 2017 hävisi niukasti Kyrsten Sinemalle. Arizonan republikaanikuvernööri kuitenkin nimitti hänet edesmenneen John McCainin paikalle, josta käydään nyt erikoisvaali. Kelly johtaa mielipidemittauksissa selvästi.
Kellyn todennäköinen voitto on republikaanien kannalta hankala siksikin, että koska kyseessä on erikoisvaali, voi Kelly lunastaa paikkansa senaatissa jo marraskuussa, eikä tammikuussa kuten muut valitut senaattorit. Tämä on erityisen merkittävää korkeimman oikeuden tuomarin valinnan kannalta.
Tällä hetkellä republikaanit eivät voi menettää kolmen senaattorin enemmistöstään huolimatta yhtä senaattoria enempää, koska Lisa Murskowski ja Susan Collins ovat ilmoittaneet, että uuden presidentin pitäisi voida valita uusi tuomari. Kellyn valinta tietäisi siis 50-50 tilannetta ja samaan aikaan kolmella republikaanisenaattorilla on todettu koronatartunta.
Arizona plus 1 demokraateille.
MAINE:
Jatketaan Susan Collinsista, joka käy uransa vaikeinta (ja kalleinta) kisaa demokraattien Sara Gideonia vastaan. Vuonna 2014 Collins tuli valituksi uudelleen massiivisilla 37% erolla kilpakumppaniinsa. Collins on republikaaniksi verrattain maltillinen ja pyrkinytkin maalaamaan itsestään kuvaa yli puoluerajat yhteistyötätekevänä pragmaatikkona. Tämä olikin maistunut hyvin Mainen väestölle, kunnes Collins kannatti Brett Kavanaughin valintaa korkempaan oikeuteen.
Tuon äänestyksen jälkeen miljoonia ryhdyttiin syytämään Collinsin vastustajan vaalikampanjan tueksi, vaikka ei ollut vielä edes tietoa kuka tämä ehdokas olisi.
Gideonin johto on n. 4%. Vaali on jo nyt Mainen historian kallein.
Maine plus 1 demokraateille.
POHJOIS-CAROLINA:
Tässä republikaaneille kallellaan olevassa vaa’ankieliosavaltiossa on käynnissä melkoinen sekametelisoppa. Istuva senaattori, republikaanien Thom Tillis, on ollut demokraattihaastaja Cal Cunnighamin perässä jo pitkään. Cunninghamin johto on tällä hetkellä n. 5%.
Tillis sairastui hiljattain koronaan, jota ehdittiin pitää jo vaalitaistelun viimestelynä. Sitten Cunningham jäi kiinni seksiviestien lähettelystä, jota hän on pyytänyt nyt anteeksi. Pakka on taas autuaasti levällään.
Tosin viestiskandaalin jälkeisissä mittauksissa Cunningham johto on pysynyt suunnilleen samoissa, mutta muuttujia tuli yhtäkkiä melkoisesti lisää.
Sanon kuitenkin, että demokraatit nappaavat tämänkin paikan. 2014 Tillis voitti vain 1.7% erolla.
Pohjois-Carolina plus 1 demokraareille.
IOWA:
Joni Ernst liittyy kolmen edellisen republikaanin ketjuun, joilla on lähtö lähellä. 2014 hän nousi senaattiin selkeähköllä 8.5% erolla ja kampanjoi politiikan ulkopuolisuudellaan. Trumpin kaudella hänestä on tullut yksi tukijoista muiden joukossa.
Tällä hetkellä demokraatti Theresa Greenfield johtaa n. 5% eikä asemissa näy murenemisen merkkejä.
Iowa plus 1 demokraateille.
COLORADO:
Ja jatkuu! Republikaani Cory Gardner on liipasimella osavaltion entistä kuvernööriä, John Hickenlooperia vastaan. Colorado on viimeisen vuosien saatossa hivuttautunut enemmän ja enemmän demokraattien suuntaan ja lisäksi Hickenlooper on osavaltiossa todella suosittu.
Hickenlooperin johto on n. 8%.
Colorado plus 1 demokraateille.
Mikäli ennustus näiden viiden osavaltion osalta toteutuu siirtyy valta demokraateille yhden senaattorin erolla. Mikäli Trump tulisikin uudelleenvalituksi (mihin en usko) olisi alku uudelle kaudelle erittäin tahmea.
Mutta eihän tämä vielä tässä ollut! Vielä on muutama kiinnostava kisa, joiden tilanne on republikaanien kannalta lähinnä surullinen.
ETELÄ-CAROLINA:
Lindsey Graham on poliittisen takinkäännön raskassarjalainen. 2015 hän haukkui Trumpin pystyyn, mutta valinnan jälkeen kipitti tämän povelle. Samaa on nautittu mm. korkeimman oikeuden tuomarin nimityksessä, josta hän aiemmin sanoi, että mikäli paikka vapautuisi vaalivuonna, ei sitä pitäisi täyttää ennen vaaleja. Hän jopa kehotti käyttämään omia sanojaan itseään vastaan jos mieli muuttuisi. No kyseessä on Graham, joten mieli tietysti muuttui.
Grahamin haastaja, Jaime Harrison rikkoi juuri varankeräysennätyksen vuoden kolmannella neljänneksellä tilanteessa, jossa mielipidemittaukset näyttävät kisan olevan tasan. Vaikka Harrison ei voittaisikaan on tasaisella kisalla suuri vaikutus sikäli, että nyt republikaanit joutuvat lykkäämään rahaa vaalitaisteluun osavaltiossa, jonka ei pitänyt olla millään muotoa tiukka. Etelä-Carolina on äänestänyt säntillisesti republikaaneja.
On myönnettävä, että Grahamin tappio tuottaisi suunnatonta mielihyvää.
KENTUCKY:
Senaatin enemmistöjohtaja Mitch McConell on myös vaalitaistossa, joskaan ei niin tiukassa, mitä vielä muutamia kuukausia sitten uumoiltiin. Haastaja Amy McGrath on kuitenkin onnistunut keräämään kymmeniä miljoonia vaalirahaa, joka tarkoittaa sitä, että republikaanit eivät voi jättää tätä perinteisesti varmaa republikaaniosavaltiota ilman huomiota. Ja kuten Etelä-Carolinankin tapauksessa, tämä on muista kilvoista pois. McConellin uudelleenvalinnan suojeleminen on kuitenkin republikaanien ykkösprioriteetti.
KANSAS:
Kansasissa kisataan avoimesta paikasta, kun neljä kautta palvellut republikaani Pat Roberts eläköityy. Vastakkain ovat republikaani Roger Marshall ja demokraatti Barbara Bollier. Kansas on myös perinteisesti republikaanien vahvaa aluetta, mutta nyt sieltä kuuluu kummia – kisa on miltei tasan.
Asetelma on mielenkiintoinen sillä Bollier oli vuoteen 2018 asti republikaani. Demokraattien esivaalin voitettuaan hän on saanut useiden paikallisten republikaanipäättäjien tuen. Myös senaattorina toiminut Nancy Kassebaum on ilmoittanut tukevansa Bollierin valintaa, republikaani hänkin.
Uskon silti Marshallin voittavan ja republikaanien pitävän paikkansa. Tämä on kuitenkin jatkoa sarjaamme kisoista, joissa republikaaneilla on pelkästään hävittävää.
ALASKA:
Sama kaava jatkuu: perinteinen republikaaniosavaltio, mutta korttitalo huojuu. Istuva senaattori Dan Sullivan saa vastaansa sitoutumattoman, mutta demokraattien tukeman Al Grossin. Ero on Sullivanin eduksi vain muutaman prosenttiyksikön ja hiljattain tulleen tiedon mukaan Grossin kampanja on kerännyt viisi kertaa enemmän rahaa kuin Sullivanin.
Lasken tämänkin republikaaneille, mutta kehityssuunta on vähintäänkin mielenkiintoinen. Al Grossin sitoutumattomuus saattaa purra Alaskassa yllättävän hyvin, koska osavaltion toinen senaattori Lisa Murskowski on republikaaniksi maltillinen. Vuonna 2010 Murskowski tuli uudelleenvalituksi senaattiin siitä huolimatta, että hävisi republikaanien esivaalin. Hän asettui ehdolle ns. ”Write-in”-ehdokkaana ja voitti. Osavaltiossa on siis kokemusta puoluerajojen rikkomisesta.
MONTANA:
Montana on myös tukevan republikaaninen osavaltio, jossa saattaa piillä yllätys. Istuvan senaattori Steve Dainesin yrittää syrjäyttää osavaltion demokraattikuvernööri Steve Bullock. Dainesin etumatka on noin 3%.
Bullock oli demokraateilta onnistunut rekry vaaliin, koska on hankala nähdä ketään muuta, joka pystyisi republikaanien aseman Montanassa haastamaan.
Montana on myös niitä osavaltioita, joiden piti olla täysin selviä republikaaneille alusta asti. Nyt sinnekin joudutaan pumppaamaan rahaa, jota kaivattaisiin kipeästi toisaalla.
GEORGIA:
Georgiassa käydään poikkeuksellisesti kaksi vaalia: normaali vaali sekä erikoisvaali kesken kauden eläköityneen Johnny Isaksonin paikalle.
Perusvaalissa vastakkain ovat istuva republikaanisenaattori David Perdue sekä demokraattihaastava Jon Ossoff. Georgiassa demokraatit eivät ole juuri juhlineet, mutta viimeisimmissä gallupeissa Perdue on enää vajaa 3% edellä. Joissakin Ossoffille on näytetty prosentin johtoa.
Vuoden 2018 kuvernöörin vaalissa demokraattien Stacey Abrams laittoi kunnolla kampoihin Brian Kempille, mutta hävisi lopulta parilla prosenttiyksiköllä. Tuosta vaalista lähtien demokraattien osakkeet ovat olleet nousussa. Biden on Georgiassa jopa rahtusen edellä. Edellisen kerran demokraatti osavaltiosta on valittu demokraatti senaattiin vuonna 2000.
Erikoisvaali on puolestaan melkoisen ennakoimaton sirkus. Siinä ei käydä erikseen puolueiden esivaaleja vaan kaikki ehdokkaat ovat ehdolla 3.11. pidettävässä yhteisessä esivaalissa, jonka kaksi eniten ääniä saanutta kisaavat 5.1.2021, mikäli kukaan ehdokkaista ei saa ensimmäisellä kierroksella yli 50% äänistä.
Georgia on edelleen republikaaneille kallellaan, joten kisan useat demokraattiehdokkaat näyttävät jakavan äänensä siten, että tammikuun ”run off”-vaalissa nähdään kaksi republikaania. Ennustaminen on kuitenkin haasteellista, koska kukaan ehdokas ei ole saanut mittauksissa yli 30% kannatusta.
Summa summarum:
On hyvin todennäköistä, että demokraatit nappaavat senaatin haltuunsa. Melkeinpä tekisi mieli sanoa, että varmaa, mutta ei nyt mennä ihan sinne. Kuten jo aiemmin todettu republikaanien ongelma on se, että he joutuvat laittamaan liikaa resursseja yllättäviin osavaltioihin. Tähän kun lisätään vielä demokraattien murskaava ylivoima varainhankinnassa sekä Trumpin epäsuosio niin alkaa piiras olla täytetty turmiolla.
Teksasin valuminen demokraattien suuntaan näkyy hyvin käynnissä olevassa senaatinvaalissakin. John Corbyn voittaa edelleen hyvin todennäköisesti, mutta on gallupeissa edellä vain 8%. Vuonna 2014 hän voitti vaalinsa 28%:n erolla.
On myös ihan mahdollista, että senaatti päätyy tasan 50-50. Silloin ratkaiseva ääni on varapresidentillä, joka johtaa senaatissa puhetta. Silloin ei olisi ihan hirveäsi varaa sooloiluun.
Republikaanien kannalta ongelmat eivät pääty tähän vuoteen sillä välivaaleissa 2022 on heidän kannaltaan todella haastava kattaus. Demokraateilla on puolustettavanaan vain 12 paikkaa je republikaaneilla 22. Republikaaneilla on paikat puolustettavina mm. Floridassa, Iowassa, Pohjois-Carolinassa, Ohiossa, Pennsylvaniassa ja Wisconsinissa. Näistä etenkin kaksi viimeistä luisuvat luultavasti demokraateille.
Iowasta vielä sellainen ”hauska” anekdootti, että republikaanien ikäpresidentti Chuck Grassley, vaalien aikaan 89v, ei ole pois sulkenut mahdollisuutta jatkokaudelle 2022. Hän olisi hypoteettisen kautensa päättyessä 95-vuotias. Senaatissa hänelle tulee vuonna 2021 täyteen 40 vuotta.
Mikäli republikaanit menettävät tulevassa vaalissa senaatin hallinnan on enemmän kuin todennäköistä, että ero kasvaa demokraattien hyväksi 2022.
Perttu Jussila 