Tampere on tänä vuonna tekemässä ylijäämäisen tuloksen. Vaikka on hienoa, että kaupungin taloutta on saatu kohennettua, on siinä tamperelaisten hyvinvoinnin näkökulmasta katkera sivumaku.

Kaupungin hyvän taloudellisen tuloksen takana on valtion tuen lisäksi liitoksistaan natisevat terveydenhuollon peruspalvelut. Aamulehti tarttui aiheellisesti nuorten mielenterveyspalveluiden tilanteeseen. Tähän saataneen pientä helpotusta, mutta riittävästä jäädään kauas..

Myös huumetilanne on jälleen pongahtanut julkiseen keskusteluun. Valitettavasti sävyä leimaa usein tilanteen kauhistelu sen sijaan, että pohdittaisiin ratkaisuja. Perusongelma on selkeä – hoidon piirissä on satoja, mutta ongelmista kärsiviä on tuhansia. Palveluita voidaan kehittää paljon myös ilman merkittäviä lisäkustannuksia, mutta kysyntää ja tarjontaa ei pelkästään niin saada kohtaamaan.

Vuonna 2021 välttämättömiin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin tarvittaisiin asiantuntijoiden mukaan 50 miljoonan euron lisäys, koska palvelutarve on kasvanut muun muassa väestön ikääntymisen sekä kasvun seurauksena. Talousarviopohjaan näistä päätyi vain puolet. Nämä monilta osin välttämättömät tarpeet eivät katoa mihinkään.

Etenkin nuorten kohdalla tilanne on huolestuttava. Tiedämme, että pahoinvoivat nuoret voivat yhä huonommin, koska ennaltaehkäisevistä ja varhaisen tuen palveluista on karsittu. Riski syrjäytymisestä ja sen mukanaan tuomista muista sosiaalisista ongelmista kasvaa – kustannusten kasvusta puhumattakaan.

Ylijäämän eteen on etenkin sosiaali- ja terveysalan henkilöstö joutunut joustamaan kohtuuttomasti. Rekrytointikiellot, pitkät jonot ja ylityöt eivät ole yhdessä se suopein kombinaatio.

Hyvän tuloksen taustalla on siis vaaranpaikkoja, jotka tulisi ottaa huomioon jo nyt. Yhden vuoden talouden ylijäämä on vain pisara valtameressä, jos sen hintana on kasautuva sosiaalinen alijäämä. Se vasta onkin kallista.