Tampere on päättyvän valtuustokauden aikana lisännyt sosiaalityön resursseja, mutta tilanne on edelleen kaikkea muuta kuin ihanteellinen. Sosiaalityöntekijöitä on aivan liian vähän tarpeeseen nähden enemmän tai vähemmän kaikilla sosiaalityön osa-alueilla. 

Sosiaalityöntekijöistä on pula kaikkialla Suomessa. Se näkyy Tampereellakin pätevien hakijoiden vähyytenä. Ei tilanne kuitenkaan toivoton ole, vaan kaupunki voi kasvattaa vetovoimaansa monella keinolla. Ilmeisin niistä on palkka, joka ei Tampereella ole kilpailukykyinen moniin muihin kuntiin ja yksityisiin toimijoihin verrattuna. 

Monet sosiaalityöntekijät kärsivät eettisestä stressistä. Se tarkoittaa stressiä, joka aiheutuu siitä ettei voi tehdä työtään niin hyvin kuin haluaisi ja osaisi. Asiakkaita voi auttaa vain pintapuolisesti, vaikka tietää että parempaankin pystyisi. Tämä johtaa epäinhimilliseen ja kalliiseen kierteesen: liian lyhyt ja pinnallinen kontakti kostautuu ongelmien lisääntymisenä ja palvelujen tarpeen kasvulla. 

Sosiaali- ja terveyspalveluista puhutaan usein yhtenä kokonaisuutena. Nytkin on käynnissä sote-uudistus. Käytännössä sosiaalipalvelut saavat huomattavasti vähemmän huomiota  kuin terveyspalvelut. Syitä tähän on monia. Yksi suurimmista syistä lienee, että sosiaalipalveluja käyttävät ihmiset eivät pidä meteliä itsestään ja tarpeistaan, koska eivät osaa tai pelkäävät leimautumista – monille sosiaalitoimiston asiakkuus on suuri häpeä. 

Sosiaalityötä tekevät korkeasti koulutetut ammattilaiset. Heillä on valmiuksia ja halua kehittää sosiaalityötä rakenteita myöten. Tällä hetkellä sitä tehdään jos aikaa jää tai omalla ajalla, jos ollenkaan. Olisi kaupungin etu taata sosiaalityön rakenteellinen kehittäminen varaamalla siihen riittävät resurssit.