Sosiaali- ja terveysalan tilanne ja houkuttelevuus ovat kestoaiheita. Palkkaus ja työolot. Olennaisia asioita kumpikin. Sitten on vielä se kuinka yhteiskunta huomioi ihmiset, jotka tekevät jatkuvaa vuorotyötä?

Lähdetään liikenteestä. Vuorotyötä tekevät ovat väistämättä heikompien joukkoliikennermahdollisuuksien äärellä, koska yötä vasten vuorovälit vähenevät tai loppuvat kokonaan. Moni on tahtomattaankin tilanteessa, jossa oma auto on välttämätön, vaikka periaatteessa asuisi kohtuullistenkin joukkoliikenneyhteyksien varrella. Se on kulueränä melkoinen ja ympäristönäkökulmat vielä päälle.

Jatketaan päivähoidolla. Vaikeimmassa välissä ovat yksinhuoltajat, joiden tukiverkko voi olla täysin nollilla. Yövuorot ja viikonloput ovat ansioiden kannalta olennaisia, joten pienten lasten kohdalla jonkinlainen hoitojärjestely on kehitettävä. Entä jos mitään järkevää ei ole tarjolla?

Sote-ala ei ole suinkaan ainut, jossa kolmivuorotyö on homman nimi. Usein nämä alat ovat sellaisia, että kiinnitämme niihin huomiota silloin, kun hommat eivät toimi. Olemmehan pitäneet itsestäänselvyytenä sitäkin, että päivystyksissä kiireellisiin tapauksiin saa apua. Tämä turvallisuuden tunne on monilta – ja ihan syystä – murentunut viimeisten kuukausien aikana.

Alan houkuttelevuuteen vaikuttaa väistämättä myös se millaisen arjen työ tarjoaa. Joudutko ottamaan auton kaltaisia ylimääräisiä kulueriä vain, että pääset yövuorosta kotiin? Tarkoittaako sunnuntaityöt tai yövuorot aina maksimaalista säätöä lastenhoidon kanssa? Tuntuuko siltä, että arki helpottuisi huomattavasti alaa vaihtamalla, vaikka edes palkka ei nousisi?

Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Sote-alalle on saatava palkkaus ja työolot kuntoon, mutta myös arjen pitää olla riittävän mutkatonta. Se vaatii, että julkisia palveluita suunniteltaessa otetaan vuorotyötä tekevät paremmin huomioon.