”Suomen suurimmalla hyvinvointialueella kovat säästöt edessä – kolmen vuoden ajan kuluja pitäisi leikata 20 miljoonan euron edestä joka vuosi”, uutisoi Yle liittyen Pirkanmaan tilanteeseen.

Säästöjä haetaan useilla keinoilla eikä vähiten digitalisaatiolla. Se on ehdottomasti kortti, joka kannattaa kääntää niiden palveluiden ja asiakasryhmien osalta, joille digitalisaation lisääminen on mahdollista.

Rehellisesti sanottuna en tiedä kuinka realistinen tämä säästötavoite on tässä ajassa. Suuret ikäluokat ikääntyvät mikä lisää sairastavuutta sekä hoidon tarvetta. Koronan aikana pakkautunutta hoitovelkaa ei olla päästy purkamaan vielä nimeksikään. Sosiaalihuollon kriisistä ei olla vielä kunnolla edes keskusteltu. Lastensuojelu nousee aika-ajoin tapetille, mutta sekin on vain yksi osa. Toki kriittinen sellainen.

Halua panostaa matalan kynnyksen palveluihin löytyy, joka on erinomaista. Meillä on vaikka kuinka paljon näyttöä siitä kuinka ennaltaehkäisevillä palveluilla voitaisiin tuoda mittavia säästöjä sosiaali- ja terveyspalveluissa. Säästöt tapahtuisivat vielä inhimillisesti. Toistaiseksi tälle tielle ei ole ollut uskallusta lähteä.

Hyvinvointialueilla kädet ovat kuitenkin melko sidotut, koska keinoja resurssien hankkimiselle ei juuri ole. Laajemmat ennaltaehkäisevät palvelut toimivat investoinnin tavoin: ensin investoidaan rahaa ja sitten korjataan voitot. Tässä tapauksessa voitot olisivat kustannusten taittuminen ja hyvinvoinnin lisääntyminen. Jos ei kuitenkaan ole rahaa tehdä niitä investointeja on tilanne heikko.

Kyse tulee siis olemaan priorisoinnista, mutta miten priorisoit ennaltaehkäisyn jos akuutille hoidolle on huutava pula? On selvää, että hyvinvointialueet tarvitsevat lisärahoitusta, jotta nykyiseen tilanteeseen voidaan vastata. Se ei poissulje uudistamisen tarvetta, koska juuri siitä on kysymys. Ennaltaehkäisy on radikaalia ja uutta.

Kustannukset tulevat kasvamaan vielä pitkään, mutta kasvua voimme taittaa. On myös selvää, että mikäli laiminlyömme hoitajakriisin tai lastensuojelun tilan, tulemme maksamaan kummastakin valtavat korot.

Hyvinvointialueet tarvitsevat resurssit ennaltaehkäisevään työhön. Siten voidaan saada säästöjä kestävällä tavalla.