Keskustelu inceleistä jatkuu HS:n mielipidepalstalla. Tällä kertaa incel-miesten katsotaan olevan yhteiskunnan uhreja.

Sanalla “incel” viitataan miehiin, jotka elävät tahdonvastaisessa selibatissa. Pahimmillaan heidän mukaansa naisia pitää rangaista, koska naisten toimien takia he eivät ole päässeet harrastamaan seksiä vaikka olisivat halunneet. Incel-kulttuurissa ei ole kyse mistään “tavanomaisesta” syrjätymisestä vaan ajattelusta, jota ohjaa viha.

Miesten ja poikien syrjäytyminen on ihan oikea ongelma, jonka ehkäisemiseksi on tehtävä töitä. Juuri viikonloppuna uutisoitiin, että Helsingin lukioissa vain kolmasosa opiskelijoista on poikia. Samaten peräti neljännes 20-24-vuotiaista miehistä ovat käyneet vain peruskoulun. Tiedämme, että koulutustaso korreloi sosioekonimisen aseman kanssa. Erityisen suuressa syrjäytymisriskissä ovat juuri ne, joilla ei ole edes toisen asteen tutkinto.

On tunnistettava se, että samalla kun meidän on ehkäistävä syrjäytymistä, ihmisten pitää myös itse työstää omia ajattelumallejaan.

Syrjäytyminen ja yksinäisyys ovat incel-ajattelun taustatekijöitä, mutta eivät moottoreita. Moottorina toimii naisviha. Sen ajatuksen sietämättömyys, että mies ei – ainakaan pääasiassa länsimaissa – voi määritellä mitä nainen tekee tai on tekemättä.

Incel-ajattelun normalisoiminen yksinäisyydeksi, joka on yhteiskunnan syy, on todella vaarallista. Tämä ajattelu kumpuaa ensisijaisesti siitä ajatuksesta, että naisen tehtävä on tyydyttää miehen tarpeet ja mieliteot. Siinä mies on subjekti ja nainen objekti.