Vihreä siirtymä on herättänyt paljon keskustelua ja on etenkin perussuomalaisten kynsissä. Monelle voikin jäädä hähmäiseksi, mistä kaikessa vihreässä siirtymässä on kysymys.
Vihreä siirtymä on itseasiassa ensisijaisesti teollisuus- ja talouspolitiikkaa ja vasta toissijaisesti ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaa. Aihetta demonisoivat sivuuttavat tämän tosiseikan käytännössä poikkeuksetta.
Vihreä siirtymä ei ole sinänsä politiikan keksintö vaan paine sille on tullut markkinoilta. Yritykset menevät edellä ja politiikka tulee – valitettavasti – vasta perässä. Kun näyttö ilmastonmuutoksen haitoista on käynyt ilmeiseksi ja ilmastotavoitteet ovat valtavirtaistuneet ovat myös monet suursijoittajat huolestuneet oman omaisuutensa puolesta. Mm. Fossiilienergissa kiinni olevat varat päätyvät kankkulan kaivoon jo lähivuosina.
Miksi sitten Suomen kannattaa olla hiilineutraali nopeammin kuin muun Euroopan? Kyse on erityisesti siitä, mihin vihreän teollisuuden investoinnit syntyvät. Me elämmä melko suurta uusteollista murrosta, jota on kiihdyttänyt Venäjän hyökkäyssota. Diktatuurien fossiilienergiasta halutaan eroon ennen näkemättömällä vauhdilla.
Persut ja kumppanit väittävät, että Suomeen ei haluta investoida koska maa on niin kallis. Tämähän ei pidä paikkaansa. Inkoon suurhanke on ensimmäinen esimerkki siitä, mitä mahdollisuuksia vihreä siirtymä tarjoaa. Tällä viikolla joissakin lehdissä oli useiden energiayhtiöiden yhteismainos, jossa todettiin vihreän siirtymän olevan 100 miljardin euron mahdollisuus. Olisivatko Neste, Lähitapiola, Energiateollisuus ja Teknologiateollisuus allekirjoittaneet tämän, jos katsoisivat vihreän siirtymän ”tuhoavan Suomen” kuten mm. PS väittää? Eivät tietenkään.
Vihreässä siirtymässä onkin kyse uudesta teollisuudesta ja työpaikoista, jotka ottavat huomioon ympäristön asettamat raamit. Ja meidän kannaltamme siitä, tulevatko investoinnit Suomeen vai muualle.
Siksi vihreän siirtymän vastustaminen olisi vastuutonta niin ympäristön kuin taloudenkin näkökulmasta.
Perttu Jussila 